Taloyhtiössä radon kannattaa mitata heti, jos rakennuksessa on maanvastaisia tiloja kuten kellari tai jos siinä on maanvastainen alapohja, tai jos rakennus sijaitsee alueella, jossa maaperän radonpitoisuus on tunnetusti korkea. Mittaus on erityisen tärkeää silloin, kun:
- rakennuksen ilmanvaihto on heikko
- tiloja on muutettu asuinkäyttöön
- rakennuksessa ei ole aiemmin tehty radonkartoitusta lainkaan
Suomen säteilyturvakeskus suosittelee mittausta myös viimeisessä tapauksessa. Tässä artikkelissa käymme läpi tärkeimmät kysymykset radonmittauksesta taloyhtiön näkökulmasta.
Milloin radonpitoisuus ylittää toimenpiderajan?
Radonpitoisuus ylittää toimenpiderajan, kun sisäilman radonpitoisuus nousee yli 300 becquerelin kuutiometriä kohden (Bq/m³). Tämä on Suomessa voimassa oleva viitearvo olemassa oleville rakennuksille. Uudisrakentamisessa tavoitearvo on tiukempi, enintään 200 Bq/m³. Toimenpiderajan ylittyessä taloyhtiön on ryhdyttävä korjaustoimenpiteisiin sisäilman laadun parantamiseksi.
Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka syntyy maaperässä uraanin hajoamisen seurauksena. Se tunkeutuu rakennuksiin maaperästä alapohjan rakenteiden halkeamien, läpivientien ja muiden aukkojen kautta. Pitkäaikainen altistuminen kohonneille radonpitoisuuksille on merkittävä keuhkosyöpäriski, minkä vuoksi pitoisuuden seuranta on taloyhtiöissä tärkeää.
Toimenpiderajan ylittyminen ei tarkoita välitöntä vaaraa, mutta se edellyttää suunnitelmallista reagointia. Mitä korkeampi pitoisuus on, sitä nopeammin korjauksiin on syytä ryhtyä. Pitoisuudet voivat vaihdella huomattavasti jopa saman rakennuksen eri huoneistojen välillä, joten mittaukset kannattaa tehdä kattavasti useista kohdista.
Mitkä rakennukset ovat suurimmassa radonriskissä?
Suurimmassa radonriskissä ovat rakennukset, jotka:
- sijaitsevat harjualueilla tai muulla hiekka- ja soramaaperällä
- joissa on maanvastainen alapohja tai kellarikerros
- joissa on huonosti tiivistetyt tai vanhentuneet rakenteet
Suomessa erityisesti Etelä-Karjala, Uusimaa ja muut graniittimaaperän alueet ovat tunnettuja korkeista radonpitoisuuksista.
Rakennuksen ikä vaikuttaa radonriskiin olennaisesti. Vanhemmissa rakennuksissa alapohjarakenteet ja niiden liittymät ovat usein heikentyneet ajan myötä, jolloin radonkaasulla on enemmän reittejä tunkeutua sisäilmaan. Myös kellaritilojen muuttaminen asuinkäyttöön tai toimistotiloiksi lisää altistumisriskiä, sillä nämä tilat ovat lähimpänä maaperää.
Ilmanvaihdon tehokkuus on toinen keskeinen tekijä. Rakennuksissa, joissa ilmanvaihto on riittämätön tai toimimaton, radon kerääntyy sisätiloihin helpommin. Painovoimaisen ilmanvaihdon varassa toimivissa vanhemmissa taloyhtiöissä riski on usein mekaanisella ilmanvaihdolla varustettuja rakennuksia suurempi.
Miten radonmittaus käytännössä tehdään taloyhtiössä?
Radonmittaus taloyhtiössä tehdään käytännössä asettamalla radonmittauspurkit asuntoihin ja yhteistiloihin vähintään kahden kuukauden ajaksi talvikaudella, yleensä marraskuun ja huhtikuun välillä. Mittauspurkit lähetetään mittauksen jälkeen laboratorioon analysoitavaksi, josta saadaan tulos becquereleinä kuutiometriä kohden.
Mittauspaikkojen valinta
Taloyhtiössä mittauspurkit sijoitetaan ensisijaisesti alimpiin kerroksiin, sillä radonpitoisuudet ovat siellä tyypillisesti korkeimmat. Suositeltavia mittauspaikkoja ovat:
- makuuhuoneet tai muut tilat, joissa asutaan säännöllisesti
- kellari- ja maanvastaiset huoneistot
- vähintään yksi alimman kerroksen asunto jokaisesta porrashuoneesta
Mittauksen käytännön toteutus
Mittauspurkit tilataan akkreditoidulta mittauslaboratoriolta, kuten Säteilyturvakeskukselta tai yksityisiltä palveluntarjoajilta. Purkit ovat pieniä, huomaamattomia ja helppokäyttöisiä. Ne asetetaan huoneeseen noin 80 senttimetrin korkeudelle lattiasta, pois suorasta vedosta ja auringonvalosta. Mittausjakson jälkeen purkit palautetaan laboratorioon, joka toimittaa kirjallisen raportin tuloksista.
Kuinka usein taloyhtiön pitää mitata radon?
Taloyhtiön tulisi mitata radonpitoisuus vähintään kerran, jos mittausta ei ole aiemmin tehty. Jos aiemmissa mittauksissa pitoisuudet ovat olleet alle toimenpiderajan, uusintamittaus on suositeltavaa tehdä:
- noin kymmenen vuoden välein
- aina, kun rakennuksessa tehdään merkittäviä muutostöitä, kuten linjasaneeraus tai alapohjan korjaus
Merkittävät rakenteelliset muutokset voivat vaikuttaa radonpitoisuuksiin huomattavasti. Esimerkiksi linjasaneerauksen yhteydessä tehdyt läpiviennit ja tiivistystyöt saattavat joko parantaa tai heikentää radontiivistystä, minkä vuoksi mittaus kannattaa uusia remontin jälkeen. Sama koskee ilmanvaihtojärjestelmän uusimista tai merkittävää muuttamista.
Jos pitoisuus on aiemmin ylittänyt toimenpiderajan ja korjaustoimenpiteitä on tehty, mittaus on syytä toistaa korjauksen jälkeen sen varmistamiseksi, että toimenpiteet ovat olleet riittävät. Seuranta on tärkeää myös siksi, että radonpitoisuudet voivat muuttua ajan myötä rakenteiden ikääntyessä.
Mitä radonkorjausmenetelmiä taloyhtiöllä on käytettävissä?
Taloyhtiöllä on käytettävissään useita radonkorjausmenetelmiä. Yleisimmät ovat:
- alapohjan alipaineistus
- rakenteiden tiivistäminen
- ilmanvaihdon tehostaminen
Menetelmän valinta riippuu rakennuksen rakenteesta, radonpitoisuuden tasosta ja korjaukseen käytettävissä olevasta budjetista.
Alapohjan alipaineistus
Alapohjan alipaineistus on tehokkain ja yleisimmin käytetty radonkorjausmenetelmä. Siinä alapohjan alle asennetaan imuputki, joka johtaa radonpitoisen maaperän ilman rakennuksen ulkopuolelle puhaltimen avulla. Menetelmä sopii hyvin sekä maanvastaiseen betonilaattaan että ryömintätilallisiin alapohjiin, ja se voi alentaa radonpitoisuutta jopa yli 90 prosentilla.
Rakenteiden tiivistäminen ja ilmanvaihdon tehostaminen
Rakenteiden tiivistäminen tarkoittaa alapohjan halkeamien, läpivientien ja liitosten huolellista tiivistämistä, jolloin radonin tunkeutumisreitit tukkiutuvat. Tämä menetelmä toimii parhaiten yhdistettynä muihin korjaustoimenpiteisiin.
Ilmanvaihdon tehostaminen puolestaan laimentaa radonpitoisuutta tuomalla lisää raitista ulkoilmaa sisätiloihin. Mekaanisen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmän asentaminen tai olemassa olevan järjestelmän säätäminen voi merkittävästi alentaa sisäilman radonpitoisuutta.
Kuka vastaa radonmittauksesta ja -korjauksista taloyhtiössä?
Taloyhtiössä radonmittauksesta ja korjauksista vastaa taloyhtiön hallitus yhdessä isännöitsijän kanssa. Hallituksella on velvollisuus huolehtia rakennuksen terveellisyydestä ja turvallisuudesta, mikä kattaa myös sisäilman radonongelmien selvittämisen ja korjaamisen. Kustannukset katetaan taloyhtiön varoista tai rahoitetaan erillisellä lainalla.
Isännöitsijän rooli on käytännössä:
- koordinoida mittausten teettäminen
- hankkia tarjoukset korjaustöistä
- viedä asia hallituksen päätettäväksi
Mittauksia varten tarvitaan asukkaiden yhteistyö, sillä purkit sijoitetaan huoneistoihin. Taloyhtiön on hyvä tiedottaa asukkaille mittauksen tarkoituksesta ja aikataulusta selkeästi, jotta osallistuminen on kattavaa.
Radonkorjaukset ovat taloyhtiön vastuulla olevia kunnossapitotöitä, joita ei voi jättää yksittäisten osakkaiden hoidettavaksi. Korjausprojektissa kannattaa käyttää kokenutta suunnittelijaa, joka tuntee rakennuksen rakenteen ja osaa valita tilanteeseen sopivimman korjausmenetelmän. Energiatehokkuuden näkökulmasta radonkorjaus on myös hyvä yhdistää muihin energiaremontteihin, kuten ilmanvaihtojärjestelmän uusimiseen, jolloin saavutetaan parhaat tulokset sekä sisäilman laadun että energiatehokkuuden kannalta. Me Niemi Energyllä autamme taloyhtiöitä löytämään kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joissa radonkorjaus ja energiatehokkuuden parantaminen tukevat toisiaan.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko taloyhtiö tehdä radonmittauksen itse vai tarvitaanko ammattilainen?
Radonmittauksen voi käynnistää taloyhtiö itse tilaamalla mittauspurkit akkreditoidulta laboratoriolta – erillistä ammattilaista ei mittauksen suorittamiseen tarvita. Purkit asetetaan ohjeiden mukaan oikeille paikoille ja palautetaan mittausjakson jälkeen laboratorioon analysoitavaksi. Ammattilaista kannattaa kuitenkin hyödyntää tulosten tulkinnassa ja erityisesti silloin, jos pitoisuudet ylittävät toimenpiderajan ja korjaustarve on arvioitava.
Mitä tapahtuu, jos taloyhtiö ei reagoi korkeisiin radonpitoisuuksiin?
Jos taloyhtiö laiminlyö radonongelman korjaamisen toimenpiderajan ylityttyä, se voi joutua vastuuseen asukkaiden terveydelle aiheutuneista haitoista. Viranomainen, kuten kunnan terveydensuojeluviranomainen, voi myös velvoittaa taloyhtiön ryhtymään korjaustoimiin. Lisäksi reagoimattomuus voi vaikuttaa negatiivisesti kiinteistön arvoon ja asuntojen myyntimahdollisuuksiin.
Kuinka paljon radonmittaus ja -korjaukset maksavat taloyhtiölle?
Yksittäinen radonmittauspurkki maksaa tyypillisesti 20–50 euroa, joten koko taloyhtiön kattava mittauskierros on kustannuksiltaan varsin kohtuullinen. Korjaustoimenpiteiden hinta vaihtelee huomattavasti menetelmän ja rakennuksen koon mukaan: alapohjan alipaineistus voi maksaa muutamasta tuhannesta eurosta ylöspäin, kun taas rakenteiden tiivistäminen on usein edullisempi vaihtoehto. Korjaukset kannattaa yhdistää muihin suunniteltuihin remontteihin, jolloin kokonaiskustannukset pysyvät hallinnassa.
Voiko radonpitoisuus nousta uudelleen korjausten jälkeen?
Kyllä, radonpitoisuus voi nousta uudelleen ajan myötä, jos rakenteet ikääntyvät, tiivistykset heikkenevät tai rakennuksessa tehdään uusia muutostöitä. Tämän vuoksi uusintamittaus on suositeltavaa tehdä noin 10 vuoden välein sekä aina merkittävien saneerausten jälkeen. Myös alipaineistuspuhaltimen toimintakunto on hyvä tarkistaa säännöllisesti, jotta korjauksen teho säilyy.
Täytyykö jokaisesta huoneistosta mitata radon erikseen?
Kaikkia huoneistoja ei ole pakko mitata, mutta kattava mittaus antaa luotettavimman kuvan tilanteesta, sillä radonpitoisuudet voivat vaihdella merkittävästi saman rakennuksen eri huoneistojen välillä. Vähimmäissuosituksena on mitata vähintään yksi alimman kerroksen huoneisto jokaisesta porrashuoneesta sekä kaikki kellarikerroksen tilat. Jos alimmissa kerroksissa havaitaan kohonneita pitoisuuksia, mittauksia on syytä laajentaa myös ylempiin kerroksiin.
Miten asukkaat kannattaa ottaa mukaan radonmittausprosessiin?
Asukkaille kannattaa tiedottaa mittauksesta hyvissä ajoin kirjallisesti, esimerkiksi taloyhtiön tiedotteella tai sähköpostilla, ja kertoa selkeästi mittauksen tarkoitus, aikataulu ja käytännön ohjeet purkkien sijoittamisesta. Avoin viestintä vähentää epäluuloja ja parantaa osallistumisastetta, mikä on edellytys luotettavalle mittaustulokselle. On myös hyvä korostaa, että mittaus ei aiheuta asukkaille vaivaa tai kustannuksia, ja että sen tavoitteena on kaikkien turvallisuuden varmistaminen.
Onko radonkorjauksiin saatavilla tukia tai avustuksia?
Taloyhtiöt voivat tietyissä tapauksissa hakea radonkorjauksiin avustuksia tai yhdistää ne energia-avustushakemuksiin, erityisesti silloin kun korjaus toteutetaan osana laajempaa energiaremonttia, kuten ilmanvaihtojärjestelmän uusimista. Kannattaa selvittää ARA:n (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus) sekä kunnan mahdolliset avustusohjelmat ennen korjausprojektin käynnistämistä. Ammattilainen tai isännöitsijä voi auttaa selvittämään kulloinkin saatavilla olevat tukimuodot.