Mikä on ilmanvaihdon osuus rakennuksen lämpöhäviöistä?

Ilmanvaihdon osuus rakennuksen lämpöhäviöistä on tyypillisesti 25–40 prosenttia
kokonaislämpöhäviöistä, mutta vanhoissa tai huonosti toimivissa järjestelmissä osuus voi nousta
selvästi korkeammaksi. Ilmanvaihto poistaa rakennuksesta lämmitettyä ilmaa jatkuvasti, ja ilman
lämmöntalteenottoa tämä energia menetetään kokonaan. Energiatehokkuuden parantaminen alkaakin
usein juuri ilmanvaihtojärjestelmän tilan selvittämisestä.

Vanhentunut ilmanvaihtojärjestelmä maksaa sinulle enemmän kuin tiedät

Ilmanvaihto on yksi niistä rakennuksen järjestelmistä, joiden kustannukset kasvavat hitaasti ja
huomaamatta. Kun tuloilmakoneen lämmöntalteenottokenno on likainen tai tiivisteet
ovat kuluneet, hyötysuhde voi pudota merkittävästi alle suunnitteluarvojen ilman, että se näkyy
selvästi sisäilmassa tai mittareissa.

Lämmitysenergian lasku kasvaa vuosi vuodelta, mutta syy jää tunnistamatta.
Energiaremontin käynnistämiseksi tarvitaan ensin tieto siitä, missä kunnossa
järjestelmä todella on ja mitä se maksaa nykyisellä suoritustasollaan.

Prosentit eivät maksa laskuja, mutta eurot kertovat totuuden

Lämpöhäviöitä mitataan usein prosentteina, mutta päätökset syntyvät euroissa. Kun tiedetään, että
ilmanvaihto vastaa esimerkiksi 35 prosenttia rakennuksen lämpöhäviöistä, se ei vielä kerro paljon.
Kun sama luku muutetaan vuotuiseksi energiakustannukseksi ja verrataan siihen,
mitä toimiva lämmöntalteenotto säästäisi, tilanne muuttuu konkreettiseksi.

Tekninen tieto on päätöksenteon väline. Hallituksen tai johtoryhmän päätös energiaremontista
syntyy, kun ymmärretään, mitä se tarkoittaa vastikkeessa tai tuotantokustannuksissa,
ei kun esitellään lämpöhäviöprosentteja.

Mitä tarkoittaa ilmanvaihdon lämpöhäviö?

Ilmanvaihdon lämpöhäviö tarkoittaa sitä energiamäärää, joka poistuu rakennuksesta
poistoilman mukana. Kun sisäilma johdetaan ulos, se vie mukanaan lämpöä, joka on tuotettu
lämmitysjärjestelmällä. Ilman energian talteenottoa tämä lämpö menetetään kokonaan ulkoilmaan.

Ilmanvaihto on välttämätöntä sisäilman laadun, kosteuden hallinnan ja hengitysilman
puhtauden kannalta. Ongelma ei ole ilmanvaihto itsessään, vaan se, että poistoilman
sisältämä energia jätetään hyödyntämättä. Modernissa rakentamisessa tähän on ratkaisuja, mutta
vanhemmissa rakennuksissa ne puuttuvat tai ovat huonossa kunnossa.

Ilmanvaihdon lämpöhäviö eroaa vaipan lämpöhäviöistä, kuten seinien tai ikkunoiden kautta
tapahtuvasta lämmön johtumisesta. Vaipan lämpöhäviöt voidaan pienentää lisäeristämällä, mutta
ilmanvaihdon lämpöhäviöiden hallinta vaatii joko lämmöntalteenoton tai tuloilman
esilämmityksen.

Kuinka suuri osuus lämpöhäviöistä johtuu ilmanvaihdosta?

Ilmanvaihdon osuus rakennuksen kokonaislämpöhäviöistä on yleensä 25–40 prosenttia.
Uusissa, tiiviissä rakennuksissa osuus on suurempi suhteessa muihin häviöihin, koska vaippa on
hyvin eristetty. Vanhoissa rakennuksissa ilmanvaihdon suhteellinen osuus voi olla pienempi, mutta
absoluuttinen energiahukka on silti merkittävä.

Vertailun vuoksi lämpöhäviöt jakautuvat tyypillisesti seuraavasti:

Vaipan lämpöhäviöt: 40–60 prosenttia kokonaishäviöistä
Ilmanvaihdon lämpöhäviöt: 25–40 prosenttia kokonaishäviöistä
Vuotoilma ja käyttöveden lämmitys: loput häviöistä

Rakennuksen tiiveys vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka suuri osa häviöistä tapahtuu
hallitsemattomasti rakenteiden läpi.

Teollisuusrakennuksissa ja tuotantolaitoksissa ilmanvaihdon osuus voi olla vieläkin suurempi,
koska prosessit vaativat runsaasti raitisilmaa ja poistoilmavirrat ovat suuria. Tällöin
lämmöntalteenoton merkitys korostuu erityisesti energiakustannusten hallinnan
näkökulmasta.

Mistä tekijöistä ilmanvaihdon lämpöhäviöt muodostuvat?

Ilmanvaihdon lämpöhäviöt muodostuvat kolmesta pääkomponentista:

Poistoilman mukana poistuva lämpö — menetetään, jos lämmöntalteenottoa ei ole tai se toimii heikosti
Hallitsematon vuotoilma rakenteiden läpi — erityinen haaste vanhemmissa rakennuksissa
Tuloilman lämmitystarve — riippuu ulkolämpötilasta ja sisäilman tavoitelämpötilasta

Vuotoilma on erityinen haaste vanhemmissa rakennuksissa, joissa rakenteiden tiiveys on heikentynyt
ajan myötä. Vuotoilma ei kulje ilmanvaihtojärjestelmän kautta, joten sitä ei voi hallita
koneellisesti eikä siitä voi ottaa lämpöä talteen. Se on puhdasta energiahukkaa.

Tuloilman lämmitystarve riippuu ulkolämpötilasta ja sisäilman tavoitelämpötilasta. Mitä kylmempää
ulkona on, sitä enemmän energiaa tarvitaan tuloilman lämmittämiseen haluttuun sisälämpötilaan.
Tässä lämmöntalteenotto leikkaa merkittävästi tarvittavaa lisälämmitystä.

Miten lämmöntalteenotto vähentää ilmanvaihdon energiankulutusta?

Lämmöntalteenotto siirtää poistoilman lämpöenergian tuloilmaan ennen kuin poistoilma johdetaan
ulos. Hyvin toimiva lämmöntalteenottokenno voi siirtää 70–85 prosenttia poistoilman
lämpöenergiasta takaisin tuloilmaan, jolloin rakennuksen lämmitystarve pienenee merkittävästi.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että talvella sisäänpuhallettu kylmä ulkoilma esilämmitetään lähes
sisälämpötilaan ennen kuin se johdetaan tiloihin. Lämmitysjärjestelmän ei tarvitse tehdä kuin
pieni osa siitä työstä, jonka se tekisi ilman lämmöntalteenottoa.

Lämmöntalteenoton hyötysuhde heikkenee, jos kenno likaantuu tai jäätyy. Siksi
säännöllinen huolto on olennainen osa järjestelmän toimintaa. Huonosti huollettu lämmöntalteenotto
voi toimia vain 40–50 prosentin hyötysuhteella, vaikka se on suunniteltu 80
prosentin tasolle. Tässä piilee usein merkittävä piilevä energiakustannus.

Lämpöpumppujärjestelmät täydentävät lämmöntalteenottoa erityisesti tilanteissa, joissa poistoilman
lämpötila on matala tai tuloilman lämmitystarve on suuri. Näiden yhdistelmä on
teollisuuskohteissa usein kustannustehokkain ratkaisu.

Milloin ilmanvaihtojärjestelmä kannattaa uusia tai saneerata?

Ilmanvaihtojärjestelmä kannattaa uusia tai saneerata, kun:

Se on yli 20–25 vuotta vanha
Lämmöntalteenoton hyötysuhde on selvästi laskenut
Energiakustannukset ovat nousseet ilman selvää syytä
Sisäilman laatu on heikentynyt

Näiden merkkien ilmetessä saneeraus maksaa itsensä tyypillisesti takaisin muutamassa vuodessa.

Saneerauspäätös on harvoin pelkästään tekninen. Se on taloudellinen kysymys: kuinka paljon nykyinen
järjestelmä maksaa kuukaudessa verrattuna siihen, mitä uusi järjestelmä maksaisi lainoineen ja
säästöineen. Kun tämä laskelma on tehty, päätös on yleensä selkeä.

Energiaremontissa ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen kannattaa yhdistää muihin toimenpiteisiin,
kuten lämmitysjärjestelmän päivitykseen tai rakennusautomaation modernisointiin.
Kokonaisuutena toteutettu energiaremontti tuottaa paremman hyötysuhteen kuin yksittäiset
pisteparannukset.

Me teemme LVIA-kuntoarvioinnit, joissa selvitetään ilmanvaihtojärjestelmän
nykykunto, mitataan todellinen suoritustaso ja lasketaan, mitä saneeraus maksaisi ja mitä se
säästäisi. Tämä antaa päätöksenteolle konkreettisen pohjan.

Miten ilmanvaihdon lämpöhäviöt lasketaan ja mitataan?

Ilmanvaihdon lämpöhäviöt lasketaan ilmavirtojen, lämpötilaerojen ja ilman
ominaislämpökapasiteetin avulla. Mittauksissa selvitetään tulo- ja poistoilmavirtojen
suuruus sekä lämpötilat eri pisteissä. Näiden pohjalta voidaan laskea, kuinka paljon energiaa
poistuu rakennuksesta ilmanvaihdon kautta.

Käytännön mittaukset tehdään:

Ilmamäärämittauksilla kanavistossa
Lämpötilamittauksilla tulo- ja poistoilmakanavissa

Lämmöntalteenoton todellinen hyötysuhde mitataan vertaamalla poistoilman lämpötilaa ennen ja
jälkeen kennon sekä tuloilman lämpötilaa ennen ja jälkeen kennon.

Laskennallinen arvio voidaan tehdä myös energiasertifikaatin tai energiakatselmuksen
yhteydessä ilman laajamittaisia mittauksia. Tällöin käytetään rakennuksen ilmanvaihtomääriä ja
säätietoja laskennallisena pohjana. Tulos on riittävän tarkka strategisten päätösten tueksi,
vaikka se ei korvaa paikan päällä tehtäviä mittauksia.

Kun lämpöhäviölaskelma muutetaan euroiksi käyttämällä paikallista energian hintaa ja vuotuisia
käyttötunteja, syntyy tieto, jolla päätökset voidaan tehdä.
Prosentit kertovat rakenteen, eurot kertovat merkityksen.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka nopeasti ilmanvaihtojärjestelmän saneeraus maksaa itsensä takaisin?

Takaisinmaksuaika riippuu järjestelmän nykyisestä kunnosta, rakennuksen koosta ja energian hinnasta, mutta tyypillisesti se on 5–10 vuotta. Jos lämmöntalteenoton hyötysuhde on pudonnut merkittävästi alle suunnitteluarvojen, takaisinmaksu voi olla jopa nopeampaa. Kokonaisenergiaremontissa, jossa ilmanvaihto yhdistetään lämmitysjärjestelmän päivitykseen, takaisinmaksuaika lyhenee entisestään yhteisvaikutusten ansiosta.

Mistä tiedän, onko oman rakennukseni lämmöntalteenoton hyötysuhde heikentynyt?

Selvimpiä merkkejä ovat selittämättömästi kasvaneet lämmityslaskut, sisäilman laadun heikkeneminen tai se, että tuloilma tuntuu kylmältä talvella vaikka järjestelmä on päällä. Varmin tapa selvittää asia on teettää ammattilaisella mittaus, jossa verrataan tulo- ja poistoilman lämpötiloja kennon eri puolilla — tulos paljastaa todellisen hyötysuhteen, jota voi verrata suunnitteluarvoihin.

Voiko vanhan ilmanvaihtojärjestelmän lämmöntalteenottokennon vain puhdistaa uusimisen sijaan?

Kyllä, ja se on usein ensimmäinen askel — säännöllinen puhdistus voi palauttaa huomattavan osan menetetystä hyötysuhteesta, jos kenno on muuten ehjä. Jos kenno on kuitenkin fyysisesti vaurioitunut, tiivisteet ovat kuluneet tai järjestelmä on yli 20 vuotta vanha, pelkkä puhdistus ei riitä pitkäksi aikaa. Kuntoarviointi auttaa selvittämään, kannattaako investoida huoltoon vai suoraan uusimiseen.

Onko ilmanvaihdon energiatehokkuuden parantamiseen saatavilla tukia tai avustuksia?

Suomessa energiatehokkuusinvestointeihin on saatavilla tukia muun muassa Business Finlandin energiatuen, ELY-keskusten avustusten sekä taloyhtiöille suunnattujen ARA-avustusten kautta — tukimuodot ja -tasot vaihtelevat rakennustyypeittäin ja hankkeen laajuuden mukaan. Teollisuus- ja palvelurakennuksissa energiakatselmus on usein edellytys tukien hakemiselle. Kannattaa selvittää voimassa olevat tukimuodot ennen hankkeen käynnistämistä, sillä ne voivat vaikuttaa merkittävästi investoinnin kannattavuuslaskelmaan.

Miten ilmanvaihdon lämpöhäviöt eroavat kesällä ja talvella, ja pitääkö molemmat ottaa huomioon?

Talvella ilmanvaihdon lämpöhäviöt ovat suurimmillaan, koska ulko- ja sisälämpötilojen ero on suuri ja tuloilman lämmitystarve on korkea. Kesällä tilanne voi kääntyä päinvastaiseksi: liian lämmin ulkoilma voi lisätä jäähdytystarvetta, jolloin lämmöntalteenotto pitää pystyä ohittamaan. Kokonaisenergiakustannusten laskennassa molemmat vuodenajat huomioidaan, mutta Suomen ilmastossa talvikauden häviöt dominoivat selvästi vuotuista energiatasetta.

Mitä eroa on koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihdolla verrattuna pelkkään poistoilmanvaihtoon energiatehokkuuden kannalta?

Pelkässä koneellisessa poistoilmanvaihdossa tuloilma tulee hallitsemattomasti rakenteiden korvausilmaventtiilien kautta, eikä lämmöntalteenotto ole mahdollista — kaikki poistoilman lämpö menetetään. Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa (TK/PK-järjestelmä) tuloilma kulkee lämmöntalteenoton kautta, mikä mahdollistaa 70–85 prosentin lämpöenergian talteenoton. Vanhemmissa rakennuksissa siirtyminen pelkästä poistoilmanvaihdosta tulo-poistojärjestelmään on yksi merkittävimmistä yksittäisistä energiatehokkuustoimenpiteistä.

Mistä kannattaa aloittaa, jos epäilee oman rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän olevan energiatehoton?

Käytännöllisin lähtökohta on teettää LVIA-kuntoarviointi, jossa ammattilainen mittaa järjestelmän todellisen suoritustason ja vertaa sitä suunnitteluarvoihin. Ennen sitä kannattaa kerätä viimeisten 2–3 vuoden energialaskut ja tarkistaa, milloin järjestelmä on viimeksi huollettu — nämä tiedot nopeuttavat arviointia huomattavasti. Kuntoarvioinnin pohjalta syntyy konkreettinen laskelma nykykustannuksista ja saneerauksen säästöpotentiaalista, jolla päätöksenteko voidaan viedä hallitukselle tai johtoryhmälle.